Isänpäivän paloasemavierailu

Isät pääsivät jälleen mielipuuhaansa merkkipäivänään, 8.11.2015, kun monikkoperheet suorittivat jo perinteisen paloasemavierailunsa komealta kalskahtavassa Helsingin keskuspelastusasemassa Kalliossa. Tällä kerralla isommat ja pienemmät vieraat saivatkin makeaa mahan täydeltä: Etusormensa sai tökätä ambulanssin sykemittariin, joka taianomaisesti muunsi anturiosan punaisen valon monitorin kuvaruudulle sykekäyräksi.

Kiehtovat liukutangot melkein säikäyttivät lähimmät uteliaat, kun yhtäkkiä ylhäältä tömähti alakerran lattialle pari valkoisiin pukeutunutta ammattilaista, jotka kiiruhtivat ambulanssilla työtehtäviinsä. (Kyllä, valotkin laitettiin vilkkumaan!) Yhden palo-, vai pitäisikö sanoa pelastusauton läpi oli rakennettu liukumäki, jota pitkin olisi mielellään huristellut useammankin kierroksen.

Varma jononmuodostaja oli myös pikkuväelle tarkoitettu harjoitustanko, jota pitkin pääsi liukumaan alas aivan niin kuin oikeakin palomies. Yhtäkkiä hälytykellot soivat (eivät onneksi liian kovaa) ja vierailuryhmä sai komennon siirtyä rauhallisesti aseman takaseinälle odottamaan. Pian asema olikin täynnä palomiehiä, jotka pukivat ja pakkasivat varusteitaan, samalla kun nousivat hälytystehtävän saaneen paloauton kyytiin. Lähtö tapahtui niin hillitysti ja hallitusti, että utelias ja haltioitunut katsojajoukko ei edes ehtinyt hämmästellä, kuinka nopeasti – alle säädetyn minuutin – paloauto ulos asemalta lähtikään. (Kyllä, valot vilkkuivat jälleen!)

Jännittävän vierailun kruunasivat kaikille jaetut ilmapallot, palomieskypärät ja paloautoheijastimet. Kiitos palomies ja tuplaisä Saku Kaipaiselle kollegoineen isännöinnistä ja antoisan vierailun mahdollistamisesta!
– Juha Nieminen –

Tule mukaan tekemään videota esteettömän liikkumisen ongelmista

Invalidiliiton Esteettömyyskeskus on tuottanut julkiseen levitykseen (youtube) lyhyitä videoita, joissa kerrotaan konkreettisesti siitä, millaisia pulmia erilaisilla ihmisryhmillä voi olla liikkua esteettömästi kaduilla, puistoissa, taloissa, oviaukoissa, hisseissä jne. Videoita käytetään apuna esim. kaupunkisuunnittelussa ja esteettömän liikkumisen pulmien havainnollistamisessa. Nyt myös monikkoperheillä on mahdollisuus tehdä yksi video youtubeen tuonne Invalidiliiton eske (Esteettömyyskeskus) -videoiden joukkoon. Itse ajattelisin, että tuossa monikkoaiheisessa videossa voisi olla äiti/isä kaksostenvaunujen kanssa liikkumassa jossakin ahtaassa paikassa, esim. oviaukossa, hississä tai tulossa ulos parkkeeratusta autosta ahtaalla parkkipaikalla. Kuvauspaikka ja tilanne voidaan itse ideoida.

Meidän videopätkän kuvaaja (Jyrki Heinonen) tulee Invalidiliitosta, meiltä monikkoperheiltä tarvittaisiin kuvausta varten esiintyjät. Kuvaus tapahtuu pääkaupunkiseudulla, erikseen sovitussa paikassa, mielellään jo viikolla 44 (26.-30.10.). Kuvaajalta tuli sellainen ohjeistus, että kuvauspaikan tulisi mielellään olla sellainen, johon ei tarvita erillistä kuvauslupaa, silloin esim. kerrostalo, kadut ja puistot ovat mahdollisia.

Nyt etsin videolle esiintymään perhettä (esim. äiti/isä ja monikot): Kuvassa näkyy ihmiset ja kuuluu puhe eli videolla on mahdollisuus kertoa samalla myös muista monikkoperheille tyypillisistä esteettömän liikkumisen pulmista. Esiintyjän nimi ei näy videolla.

Aiemmin tehtyjä videoita näet täältä (uusiin videoihin tulee lisäksi ääni):

https://www.youtube.com/results?search_query=eske+invalidiliitto

Olisitko sinä sopiva kuvattava videolle? Ota yhteyttä, niin kerron mielelläni asiasta lisää J

Yhteydenotot mahd. pian minulle:
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Raisa Ojaluoto, koordinaattori@suomemonikkoperheet.fi tai p. 045 882 5383.

Monessa paikassa monikkotapaamisia

Talvella ja keväällä järjestetään monia monikkotapaamisia ympäri pääkaupunkiseutua. Monikkotapaamisiin ovat tervetulleita monikot, heidän sisaruksensa, vanhemmat, isovanhemmat jne. Myös monikkoja vasta odottavat ovat lämpimästi tervetulleita tutustumaan tulevaisuuden elämään.

Monikkotapaamisia järjestetään ainakin Nurmijärvellä, Tuusulassa ja Järvenpäässä! Espoossa tapaamispaikkoina ovat Iivisniemi, Haukilahti ja Tuomarila.  Myös Kauniaisissa järjestetään tapaamisia. Katso tarkemmat aikataulut tapahtumakalenteristamme!

Jos omalla asuinalueellasi ei vielä järjestetä monikkotapaamista ja innostut sellaisen järjestämisestä, ota yhteyttä HMP:n puheenjohtajaan Hanna Lenkolaan puheenjohtaja@hmp.fi . Erityisesti Helsinkiin on toivottu monikkotapaamisia ja esim. Arabianrantaan on kyselty niille vetäjää.

Kesästä nauttien, syksyn tapahtumia suunnitellen…

Syksyn tapahtumia on alettu lisäämään tapahtumakalenteriimme! Tsekkaa kalenteria!

Ilmoittautuminen trooppisen Korkeasaaren opastetulle kierrokselle on nyt avoinna. Ilmoittautumaan pääset kirjautumaan sisään ja klikkaamalla “Jäsenille”-otsikon alta “Tapahtumiin ilmoittautuminen”.

HUOM! Jos olet HMP:n jäsen, etkä ole vielä rekisteröitynyt uusille nettisivuillemme, tarvitset siihen sähköpostiosoitteesi ja jäsennumerosi. Vanhoille sivuille luotu käyttäjätunnus ei valitettavasti toimi uusilla sivuilla.

Kaksosten imettäminen kävikin helposti

Ensimmäinen lapsemme on yksönen ja hänen kohdalla imettäminen oli maailman haastavinta touhua. Oli rintakumia, raivonpuuskaa (sekä äiteellä että vauvalla), lakkoa, itkua ja vähän myös naurua. Kaksosia odottaessani osasin varautua siis pahimpaan. Olin kuitenkin päättänyt yrittää täysimetystä ihan vain sen vuoksi, että olin ollut niin kovin sinnikäs yksösenkin kohdalla ja koin silloin lopulta onnistuneeni.

Tammikuisena talviaamuna kaksosemme syntyivät suunnitellulla sektiolla, pääsivät isänsä paidan alle ihokontaktiin ja muutaman tunnin ikäisenä nappasivat jo täydellisellä imuotteella ensimmäiset mölöhuikkansa. Toisen kaksosen keltaisuus verotti hänen voimiaan imeä ja aloin jo pohtimaan voinko imettää vain toista kaksosta. Jostain ihmeestä sain kuitenkin vielä sisua jatkaa väsyneenkin kaksosen imutreenejä ja lopulta hän teki paluun rinnalle.

Kaksosvauvojen yösyötöt alkoivat käydä rutiinilla ainakin niinä öinä kun unen pöppörässä muistin syöttää molemmat samanaikaisesti. Alkuvaiheessa vaaveroiden painaessa vain muutamia kiloja oli haastavinta nostaa heidät samalle tyynylle. Miehestä oli kyllä apua kunhan hänet sai ensin hereille… Nopeasti opinkin, että helpommalla ja vähemmällä ajalla pääsen kun yritän selviytyä itsekseni enkä edes yritä herättää kultia.

Loppu imetystarinasta onkin silkkaa onnea ja menestystä. Ohimenevät lakot ja raivonpuuskat tässä tapauksessa otin löysin rantein ja aina jompi kumpi kaksosista jatkoi kuitenkin rinnalla käyntiä. Näin maidontuotanto kaiketi säilyi ja lopulta imetyksen ainoa todellinen haaste olikin sen lopettaminen.

Tarinallani haluan kannustaa kaikkia monikkoäitejä ja sellaiseksi tulevia ainakin yrittämään. Lopputulos saattaa yllättää positiivisesti 🙂