Aquaman
Ohjaus: James Van
Käsikirjoitus: David Leslie Johnson-McGoldrick ja Will Beall
Pituus: 144 min
K12
Ensi-ilta 21.12.
Paul Norrisin ja Mort Weisingerin luomaan ja DC:n julkaisemaan sarjakuvaan perustuva Aquaman on kertomus rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja itsensä löytämisestä. Kun majakanvartija Thomas Curry (Jango Fettiäkin näytellyt Temuera Morrison) löytää rantakivikosta kauniin merenelävän, kauan sitten kadonneen Atlantiksen prinsessa Atlannan (Nicole Kidman), pariskunta rakastuu ja saa jälkikasvua. Vedenväki ei kuitenkaan voi hyväksyä moista ja lopulta Atlanna joutuukin uhraamaan itsensä takaisin veden valtaan suojellakseen rakkaitaan.
Puoli-ihmisenä ja -atlantislaisena Arthur Curry (huikea Jason Momoa) saa onnekseen opastusta supervoimiinsa vedenalaiselta neuvonantaja Vulkolta (Willem Dafoe), jonka avustuksella hän oppiikin liikkumaan kuin kala vedessä. Maailmaa pelastaessaan Arthur ei kuitenkaan voi välttyä myöskään vihollisilta, joista kaunaisimmaksi nousee piraatti Musta Manta (Yahya Abdul-Mateen II).
Pinnan allakin kytee, kun Arthurin nuorempi velipuoli Orm (Patrick Wilson) raivostuu – ymmärrettävästi – pintamaailman järjettömään tapaan syytää jätevetensä ja roskansa meren syliin. Ihmisolentojen lisäksi Orm janoaa hallittavakseen koko seitsemän meren valtakuntaa. Epäoikeudenmukaista kuningastaan uhmaten prinsessa Mera (Amber Heard) ja Vulko kehottavatkin Arthuria tavoittelemaan oikeutettua paikkaansa valtaistuimella Aquamanina. Mutta miten tavoitella asemaa, jota ei tunne omakseen?
Aquamanissa vesi ei kauan ehdi liplatella, sillä tarina etenee melkoisen myrskyn voimalla. Maanpäälliset ja vedenalaiset paikat murskautuvat, hahmot lentelevät ja paiskautuvat, eikä veren- ja vedenvuodoiltakaan vältytä. (Varsinkin IMAXin) 3D-versiossa tapahtumat tulevat silmille ja katsojakin on mukana taistelun tuoksinassa. Kaksijapuolituntinen tarina on melkoista vyörytystä niin silmille kuin korvillekin. Katsoja kuitenkin tempautuu vauhtiin ja pysyy siinä kiitettävästi mukana.
Kaiken silmiähivelevän mäiskeen ohella Aquaman sisältää myös hauskuutta ja haikeutta. Välikevennykset ovat paikallaan ja Arthurin vanhempien ikiaikaisen rakkaustarinan loppukohtaus on oikeasti koskettava. Viihdyttävä meriseikkailu saaneekin lopputekstien jälkeisen lisäkohtauksen perusteella jatkoa.
