Coco Ohjaus: Lee Unkrich (Toystory 3) Käsikirjoitus: Adrian Molina & Matthew Aldrich
K 7
Ensi-ilta 16.2.2018
Disney-Pixarin uusin elokuva Coco kertoo nuoresta Miguelista, jolle musiikki on henki ja elämä. Harmi vain, että musiikki on menneisyyden tapahtumien vuoksi Miguelin suvussa täysin kielletty. Suutarisuvun vesa tahtoo kaikesta huolimatta tavoitella unelmaansa ja tarttua hetkeen, jopa perhesiteiden kustannuksella.
Meksikolaisen Kuolleiden päivän koittaessa ja kynttilöiden syttyessä, raja tämän ja tuonpuoleisen välillä aukeaa. Edesmenneet pääsevät käymään elävien puolelle, kunhan tällä puolen vain on joku, joka heidät muistaa. Saadakseen soittaa musiikkia, Miguel päätyy seuraamaan idoliaan, maailman mahtavinta muusikkoa, Ernesto de la Cruzia, Kuolleiden maahan asti. Mutta voiko niin päin kulkea – ja pääseekö elävä(nä) sieltä takaisin?
Meksikolaisten Kuolleiden maa on yltäkylläinen iloisuuden tyyssija, värikäs ja eloa tulvillaan. Paitsi niille, jotka ovat unohtumassa; niille, joista kukaan ei kerro tarinoita Elävien puolella. Miguel tutustuu Vainajalassa hulvattomaan Hectoriin ja parivaljakko tekee vaihtokaupan auttaakseen toisiaan.
Coco vie vastustamattomasti mukanaan meksikolaiseen kulttuuriin, jossa perhe on kaikkein tärkein. Ja musiikki. Ja ruoka. Ja naiset ovat vahvoja ja periksiantamattomia. Coco on huikean herkullista silmän- ja korvanruokaa. Elokuvan musiikkiesitykset ovat tunnetta tulvillaan ja sekä tietyt henkilöhahmot että laajakulmakuvaukset saavat leuat loksahtamaan ihastuksesta.
Muutamat elokuvan hymähdyttävät luujalkavitsit (hehe) eivät aivan täysin osu maaliinsa, mutta koskettavuudessaan tarina on vavahduttava. Nenäliinat mukaan.
