Kirsi Ranin: Lukupiiri, Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika (Nemo, 2021)
Siinä missä lukeminen oli esimerkiksi 1800-luvulla harvojen huvia (ja tuolloinkin usein vain uskonnollisten tekstien sävyttämää), viime vuosina erilaiset lukupiirit ovat nauttineet uudesta kukoistuskaudestaan. Yli kymmenen vuotta sitten Kirsin Bookclub -lukupiirin perustanut Kirsi Ranin avaa Lukupiiri-kirjassaan, miksi ja miten kirjoista keskustelu voi muuttaa elämää.
Lukupiirissä ehkä piristävintä – ja toisinaan ärsyttävintä – on, että sen myötä tulee luettua kirjoja, joita ei muuten lukisi. Sattuman kautta saattaa löytää uuden lempikirjansa. Kirjoista keskustelu auttaa paitsi pohtimaan ja perustelemaan omia mielipiteitään myös avartamaan lukukokemustaan, kun kuulee, miten eri tavoin ihmiset lukevat ja ymmärtävät saman tekstin. Muut saattavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, joita et itse lukiessasi huomannutkaan. Kirjat ovat lisäksi äärimmäisen hyvä syy tavata säännöllisesti vanhoja ystäviä – ja jos oikein hyvin käy, kirjoista keskustelun lomassa saa myös uusia.
Ranin kertoo käytännön kokemuksen kautta oppimiaan vinkkejä, miten lukupiiri pyörii parhaiten. Miten luettavat teokset valitaan; kuinka usein ja missä tavataan; mitä oheistoimintaa ja rekvisiittaa keskustelussa tarvitaan – vai tarvitaanko? Kirjassa on ehdotus lukupiiri-illan ohjelmakululle ja varoitus kirjakokoontumisten yleisimmistä haasteista ja sudenkuopista. Lopuksi Ranin listaa parisensataa hyväksi havaittua opusta aihealueittain ja sivuilla on tilaa myös omille muistiinpanoille ja lukupiirin pöytäkirjoille.
Varsinkin sosiaalisessa mediassa hurjaa suosiota niittänyt Maisku Myllymäen Holly-kirja voisi olla oivallista lukupiiriluettavaa.
Maisku Myllymäki: Holly (WSOY, 2021)
Kannen graafinen suunnittelu: Anna Makkonen
Maisku Myllymäen esikoisteos Holly on vahva kertomus kahdesta toisilleen tuntemattomasta ja täysin erilaisesta naisesta.
Äitinsä tiukkojen raamien puitteissa elänyt Eva lähtee tekemään lehtijuttua erakoituneesta näyttelijättärestä, Hollysta, joka on kertonut nähneensä yksityissaarellaan harvinaisen lintulajin, vihermehiläissyöjän. Viittäkymppiä lähenevä suorasukaisen räväkkä ja näennäisesti mitään häpeilemätön tähti elelee saarellaan kuin estradilla. Siivekkään harvinaisuuden sijaan Eva päätyykin tarkkailemaan kaftaanissaan liihottelevaa entistä katseidenkääntäjää.
Kerrontaa jaksottavat lyhyet poliisikuulustelut, jotka saavat lukijan janoamaan lisätietoa tapahtumista. Myllymäki punookin tietotulvaisilla lauseillaan jännitettä, joka kasautuu naisten välille kuin myrskypilvet taivaanrantaan. Viiniä virtaavat illat saavat Evan padot murtumaan vähä vähältä, ja hän huomaakin lopulta käyttäytyvänsä kuin toinen ihminen.
Maisku Myllymäen esikoisteos pyöräyttää näyttävän piruetin parrasvalojen loisteessa.
