Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: J.K. Rowling
Pituus 134 min.
K12
J.K. Rowlingin luoma taianomainen velhomaailma on oma universuminsa, jossa on omat lainalaisuutensa. Seitsenosainen Harry Potter -kirjasarja (ja kahdeksanosainen leffasarja) laajentui vuonna 2016 Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvalla, joka sijoittui aikaan ennen Harryn Tylypahka-vuosia. Filmi oli toki näyttävä fantastisine ihmeotuksineen ja upeine puvustuksineen, mutta jostain syystä se ei jaksanut sykähdyttää minua Potterin lailla.
Tänään ensi-iltansa saava Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset sen sijaan sykähdyttää – ja isosti.
Toisin kuin edeltäjässään, tässä tarina pysyy koko ajan vahvasti liikkeessä. Hahmojen tunteita ja motiiveja oivallisesti syventävät hengähdystauot pysyvät sopivan lyhyinä, kunnes tapahtumat jälleen vyöryvät vääjäämättä eteenpäin. Pelkäksi digitaalitehosteiden ja taikojen räjäyttelyksi elokuva ei kuitenkaan missään nimessä sorru. Jokaisella persoonalla on ymmärrettävä tarve haluta ja toimia valitsemallaan tavalla. Hahmojen välisiä suhteita onkin selkeästi syvennetty ja toisiaan kaipaavat katseet sekä väärinymmärykset ovat tunteisiin vetoavan pakahduttavia.
Eddie Redmaynen näyttelemä Newt Scamander on sosiaalisessa kömpelyydessään hurmaavan samaistuttava, Ezra Millerin Valio päätäsilitettävän eksyksissä ja Johnny Depp on Grindelwaldina ehdottoman pätevä. Myös Alison Sudolin höpsähtävä ja silti kovin voimakastahtoinen Queenie, Zoë Kravitzin rohkea ja niin väärin ymmärretty Leta (Lestrange!) että Katherine Waterstonen vakavuudessaan sekä estynyt että aikaansaava Tina ovat vallan loistavia. Ja Claudia Kimin Nagini saa katsomaan käärmeitä ihan eri tavalla. Ja Dan Foglerin Jacob Kowalski on “normaaliudessaan” ihanan avarakatseinen ja ymmärtäväinen. Ja Jude Law’n Albus Dumbledore on sanalla sanoen mahtava. Roolijako on siis tiivistetysti osunut täysin nappiin.
Nappiin on osunut myös taikamaailman puvustus. Colleen Atwoodin suunnittelemat 20-luvun vaatteet ovat huokailtavan kauniita, ja yhdessä lavastuksen kanssa ne ovatkin iso porttiavain, jolla katsoja imeytyy velhojen maailmaan.
Grindelwaldin rikosten voima on jokaisen halussa tuntea menneisyytensä, tietää mistä on tullut ja kuka kukin on. Monisyiset sukulaisuussuhteet ajavat hahmot lopulta valitsemaan puolensa valon ja pimeän välillä. Yli kaksituntinen elokuva pitää jännitteensä kirjaimellisesti loppuun asti ja kestää ehdottomasti useamman katselukerran.
Itse asiassa se jopa vaatii sitä.
