Katariina Vuori: Kasvun paikka (Otava, 2022)
334 s.
Moniammatillisen ja monialaisia tietokirjoja kirjoittaneen Katariina Vuoren ensimmäinen romaani Kasvun paikka on hersyvän hauska, tragikoominen ja vastaansanomattoman valloittava.
Kotiäiti-Silvian elämä kulkee näennäisen mukavaa ja rutiininomaista uomaansa; pyykkäystä, siivousta ja kunkin viikonpäivän mukaista ruuanlaittoa lasten ollessa koulussa. Eräällä Ikea-reissulla ostoskärryyn kuitenkin valikoituu viaton yksisarviskasvi, ja sen myötä homma lähteekin vähän käsistä: kasvi toisensa jälkeen koti viidakoituu, eikä tyhjiä tasoja tahdo enää löytyä suurennuslasillakaan. Vaan mitä sanoo mies, joka alati kastelee sukkansa kasteluveden jättämiin lätäköihin ja törmäilee tetrasperman varsiin?
Sekä äidin, anopin että miehen vähättelyistä huolimatta ja rautakaupan viherosaston Riston huojennuttavilla neuvoilla Silviasta kehittyy melkoinen viherpeukalo – ja kekseliäs valehtelija. Kasvirakkaudelle vetää vertoja ainoastaan päähenkilön kaiken voittava rakkaus lapsiinsa.
Vuoren tyyli kirjoittaa on näennäisen vaivatonta. Hoya wayetiit, medinilla magnificat ja alocasia zebrinat soljuvat riviltä toiselle ja päähenkilön rakkaus vihreisiin viettelijöihin on perin romanttista. Tarinankaari kiertyy kauniisti kultaköynnöksen tapaan ja kirjailijan intohimo ja tietämyksen määrä tuoksuu kukkakaupan suloisen sakealta sademetsältä. Ollessaan valtavan viihdyttävä, Kasvun paikka välittää lukijoilleen myös kullanarvoisia hoitovinkkejä. Ilmavan kasvupohjan ainekset perliitistä kookoskuituun, lumensulamis- ja sadeveden käyttö kasteluun ja saunomisen höyrystävät hyödyt kulkeutuvat kuin toisiaan tukevan kasvikeskusteluryhmän käyttäjänimeltä toiselle.
