Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää! Tässäpä pieni katsaus kirjoista, joista löytynee luettavaa koko perheelle (muulloinkin kuin vain tänään).
Miikka Pörstin ja Anne Vaskon “Gorilla” käsittelee tunteita hulvattoman yliampuvasti, ja osuu siten maaliinsa, kerta toisensa jälkeen.
Miikka Pörsti: “Gorilla” (Kustantamo S&S, 2020)
Kuvitus: Anne Vasko
Gorilla kertoo päiväkoti-ikäisestä Einosta, joka menee helposti palasiksi. Eino särkyy niin surusta, pelosta kuin ilostakin. Tunteet ovat niin suuria, että niitä on vaikea hallita.
Kirja kertoo myös kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta. Siitä, miten pelko voi murtaa ihmisen pala palalta, ja toisaalta, miten myös kiusaaja, Gorilla, saattaa murentua.
Anne Vaskon kuvitus peilaa hienosti Miikka Pörstin tekstiä. Kumpikin on monitulkintaista ja merkitys kenties korostuu lasten kanssa yhdessä keskustellessa. Tarinan tarkoitus avautunee hieman eri tavalla jokaisella lukukerralla.
Anja Portinin “Radio Popov” on tärkeä kertomus unohdetuista ja huomiotta jääneistä lapsista.
Anja Portin: “Radio Popov” (Kustantamo S&S, 2020)
Kuvitus: Miila Westin
Enemmän tai vähemmän yksinasuva 9-vuotias Alfred pääsee onnekseen merkillisen lehdenjakaja Amanda Lehtimajan matkaan kaupungin öisille kaduille. Amanda paljastuu yhdeksi Herkkäkorvaisista, henkilöistä, joilla on tarkka korva lasten syville huokauksille. Amandan luota, Maailman reunalta, taas löytyy venäläisen fyysikon, A.S. Popovin suunnittelema radio, jonka avulla Alfredkin pääsee auttamaan yksinäisiä lapsia.
Anja Portin vie mukanaan ensimmäisestä lauseesta lähtien niin isomman kuin pienemmänkin lukijan. Portinin kieli on hurmaavan soljuvaa, eikä hän kaihda ns. vaikeampiakaan sanoja tai aiheita. Tarina on sydäntä sykähdyttävästi heikkojen puolella ja lopultakin mahtavan oikeudellinen.
Miila Westinin mustavalkokuvitukset täydentävät Portinin luomaa maailmaa kiehtovasti. Täysin ansaitusti Radio Popov voittikin viime vuonna Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian.
Rainbow Rowellin kirjoittama “Viimeinen ilta” (englanniksi “Pumpkin Heads”) on suloinen sarjakuvaromaani leppoisasta Dejasta ja hieman varauksellisemmasta Josiesta sekä heidän viimeisestä yhteisestä Halloweenistaan.
Rainbow Rowell: “Viimeinen ilta” (Karisto, 2020)
Kuvitus: Faith Erin Hicks
Deja ja Josie ovat olleet lukioaikansa syksyt työparina samalla kurpitsafarmilla, näkemättä toisiaan muulloin kuin töissä. Tänä syksynä kaikki on kuitenkin toisin, sillä nuoret lähtevät jatko-opintoihin muualle, eikä Muhennosmajan työvuoro enää kutsu luokseen.
Siinä missä Deja tuntee farmilla jokaisen – ja jokainen hänet -, Josie sen sijaan ei ole saanut puhuttua ihastuksen kohteelleen sanakaan. Deja päättää, että tilanteen on muututtava, onhan käsillä sentään heidän viimeinen yhteinen Halloweeninsa. Nuoruuden hurmainen seikkailu alkakoon! Mutta miten ilta päättyykään?
Faith Erin Hicksin kuvitus on valloittavan sulavaa. Kurpitsantuoksuinen ilta eri kojuineen ja taustahälyineen piirtyy lukijan silmille vaivatta. Nuorten tunteet kuvastuvat selkeästi ja pakahdus tuntuu sydämessä asti.
Mokoman laulajanakin tutuksi tulleen Marko Annalan kolmas romaani, “Kuutio“, kertoo tarkasti ja koskettavasti isyyteen kasvamisesta.
Marko Annala: “Kuutio” (Like, 2020)
“Kuution” minäkertojalla on isäksi tulemisesta kovin idyllinen kuva, joka saa kuitenkin säröjä, kun lapsella todetaan myöhemmin tarkkaavaisuushäiriö ja tämä saa raivokohtauksia. Kun parisuhde lapsen äidinkin kanssa kokee kolauksia, isä joutuu käsittelemään myös omia tunnemyrskyjään.
Annala kuljettaa päätarinan ohella taustatarinaa, jota päähenkilö kirjoittaa isoisästään, Villestä. Siinä missä Ville-vaari on ollut käänteissään arvaamaton ja väkivaltainen juoppo, päähenkilön isä on tehnyt tietoisen päätöksen katkaista sukupolv(i)en kierre. Samalla tiellä on myös kirjan minäkertoja, joka kerronnan edetessä kasvaa ottamaan vastuuta niin pojastaan kuin omista päätöksistäänkin.
Kuutio on välitön kertomus Rubikin kuution ratkomisesta, siitä miten elämänkin väripalikat ovat välillä aivan levällään. Yrityksen ja erehdyksen, opettelun ja intuition kautta palikat – tai ainakin osa niistä – kääntyy jossain vaiheessa omille väritahokkailleen.
Jooga- ja meditaatio-ohjaaja Kathryn Nicolain kirja “Unisatuja rauhattomille aikuisille” sisältää lyhyitä, lämminhenkisiä tarinoita, joiden avulla on helppo rentoutua päivän päätteeksi.
Kathryn Nicolai: “Unisatuja rauhattomille aikuisille” (Gummerus, 2020)
Kuvitus: Léa Le Pivert
Nicolain unisadut perustuvat hänen suosittuun unipodcastiinsa, “Nothing much happens”, jonka nimen mukaisesti kertomuksissa ei ole huikeita juonenkäänteitä, oikuttelevia henkilöhahmoja tai mystisiä arvoituksia. Tarinat keskittyvät jokapäiväiseen arkiseen elämään ja korostavat mukavien hetkien huomaamista.
Nicolai luo kiireettömän tunnelman oivaltavan moniaistisesti: kesän lämpimän tuulen ja syksyn raikastavan sateen voi sekä tuntea että kuulla. Lukijan aistit herätellään hetkeen myös makunystyröitä kutkuttavilla kuvauksilla. Kirjasta löytyykin lisäksi helppoja reseptejä samaisiin kokkauksiin sekä rauhoittavia hengitysharjoituksia.
Unisatuja rauhattomille aikuisille lupaa apua nukahtamisvaikeuksiin, heräilyyn kesken unien ja levottomuuteen päivän kiireiden keskellä. Tarinoista kannattaakin painaa muistiin muutama, joihin voi esimerkiksi kesken unien herättyään syventyä mielessään – ja jatkaa sen jälkeen taas unia.
