Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (WSOY, 2024)
Kannen suunnittelu: James Zambra
Tove Janssonin Muumit ja suuri tuhotulva -kertomuksessa lukija kohtaa ensimmäisen kerran Muumimamman ja Muumipeikon, jotka etsivät teilleen kadonnutta Muumipappaa. Etsintäretkellään parivaljakko kohtaa muitakin mielenkiintoisia kulkijoita, joista kaksikon matkaan liittyy Nipsu. Eikä reissu tietenkään olisi mitään ilman raivoavaa myrskyä ja kaiken alleen peittävää tulvaa – muumimaista seikkailua, siis.
Alunperin vuonna 1945 ilmestynyt tarina esittelee hahmojen ohella Tove Janssonin ennakkoluulottoman tavan kertoa tarinoita. Tapahtumat kuljettavat niin hahmoja kuin lukijoitakin askel kerrallaan syvemmälle metsään ja mitä eriskummallisempien seikkojen luo – mutta niihin suhtaudutaan joka kerta varsin mutkattomasti. Hahmot eivät ole ohuen yksioikoisia tai -toikkoisia, vaikka kaikilla toki hallitsevat luonteenpiirteensä onkin. 80-vuotisjuhlalaitoksessa on mukana Toven omat luonnehdinnat hahmoistaan.
Kaunis kirja kuljettaa tarinaa myös Tove Janssonin omintakeisen piirros- ja maalausjäljen avulla. Nykypäivän muumien ollessa pehmeän pyöreitä, ovat ne Toven alkuperäisissä kuvissa sykähdyttävästi hieman rupeloisempia, ja maisemat uhkuvat jännitystä ja seikkailua.
Toim. Päivi Haanpää & Marika Riikonen: Vajaa tusina – novelleja (Art House, 2024)
Kannen suunnittelu: Samppa Ranta
Päivi Haanpään ja Marika Riikosen nuorille suunnattu Vajaa tusina koostuu yhdentoista eri kirjailijan novelleista. Kohdeyleisö huomioonottaen lyhyttarinoissa on ystävyyttä, ihastumista ja epävarmuutta; itsensä etsimistä, ensimmäisiä kokeiluja ja menneen viattomuuden kaipausta.
Eri kirjailijoiden tyylit kertoa vaihtelevat suoraviivaisesta realismista hämmentävään mysteeriin ja koskettavasta säerunosta pimeään kauhuun. Novellikokoelma onkin omiaan esittelemään erilaisia kerrontatapoja, joita voi lukea lyhyissä pätkissä tai pitkässä putkessa. Tekstimaistiaisten kautta voi kenties löytää oma suosikkinsa – ja sitä kautta lisää luettavaa.
Antti Rönkä: Kiltti poika (Gummerus, 2024)
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Antti Röngän kolmas romaani, Kiltti poika, kertoo 27 vuotta täyttävästä miehestä, joka päättää syntymäpäivänsä aattona päästää itsensä päiviltä.
Rönkä kirjoittaa painavasta yksinäisyydestä ja kuristavasta ahdistuksesta kaunista kieltä. Lauseet putoilevat sivuille näennäisen vaivattomattomasti, mutta vaativat lukijaltaan silti. Sydäntä väräjävän sympaattiset takaumat paljastavat pienestä pitäen pakonomaisen kiltin pojan, joka ottaa niskoilleen niin omat kuin muidenkin syyt. Vuosien saatossa kertaantunut ominaisuus koituu hänen kohtalokseen myös myöhemmällä iällä.
Syntymäpäiväaattoon asti patoutunut kiltteyden pakko purkautuu päämäärättömänä haahuiluna ja edes jonkinlaisen kiintopisteen etsintänä pääkaupungin yössä. Melankoliaa tihkuva kerronta huomauttaa pienistä yksityiskohdista, jotka osoittavat, miten pienistä valinnoista elämän suunta joskus on kiinni.
Anni Kytömäki: Mirabilis (Gummerus, 2024)
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Anni Kytömäen Mirabilis kuljettaa lukijan mukanaan vuoden 1865 Korraharjusta muun muassa Amurinmaan, Bergenin ja Kayakin kautta vuoden 1932 Washingtoniin. Tai oikeastaan tarina alkaa ja loppuu jo aiemmin, kun viimeinenkin stellerinmerilehmä ja Pallaksen kormorantti metsästetään sukupuuttoon.
Finlandia-palkittu Kytömäki on aiemmissakin kirjoissaan tuonut esiin rakkautensa luontoon. Kauniin sanakääntein punottu tarina kuvastaa tälläkin kertaa kirjailijan huolta luonnon ja -kappaleiden välinpitämättömästä kohtelusta.
Kytömäki kertoo Mirabiliksen tarinaa useamman kertojan ja maiseman näkökulmasta: Amurinmaan suomalaiseen siirtokuntaan matkaavan Iso-Riikan, todellisuudessakin eläneen luonnontieteilijä Leonhard Stejnegerin ja Iso-Riikan kaksoslapsista toisen, sirkustaiteilija Ellan silmin. Siinä missä Riikka kulkee tiikerin jalanjäljissä ja Stejneger Georg Stellerin, Ella (taiteilijanimeltään Mirabella) etsii omia polkujaan – ja saa lopulta muut etsimään hänen jälkiään.
Sekä kirjan tarina että kieli on hengästyttävän kaunis ja koskettava. Tahoilleen kaipaavien ja tuntemattomaan tarpovien päähenkilöiden juurettomuus on omiaan seikkailijoille itselleen, mutta raastavan haikeaa taakse jääneille.
*Kirjat saatu kustantajilta.
