Kaisa Happonen, Karri Paleface Miettinen: Revi se (WSOY, 2018)
A5, 120 s, neliväri
ISBN 978-951-0-43102-3
Saksilla, tussilla ja korjauslakalla saa olemassa olevista kertomuksista täysin uuden- ja omanlaisia tarinoita. Lehtiuutisesta voi jättää näkyviin vain sen, minkä rivien välissä näkee. Mainoslauseista voi leikkaamalla editoida mieleisensä. Eri yhteyksistä irrotettuja sanoja voi liittää toisiinsa muodostamaan uusia kannanottoja.
Kuvakirjailija (ja Pikku Kakkosestakin tutun) Kaisa Happosen ja räp-artisti Karri Paleface Miettisen runoteos Revi se on ilahduttavan innostava. Leffojen lunnasvaatimuksilta näyttävät leikkaa-ja-liimaa-koosteet pitävät sisällään teräviä huomioita, viiltävää kipua ja armollista kepeyttä. Sivuille kootut runot huutavat hakemaan sakset ja aloittamaan omien runojen esiin kaivamisen.
Kirjan ulkoasu on omiaan korostamaan sanojen yksilönvapautta. Auringon pilkuttamat polaroidit, varsinaisen kohteen hämärtävät yksityiskohdat ja koruttomat viivapiirrokset käyvät vaivatonta vuoropuhelua uudelleenjärjestäytyneiden ajatusten kanssa.
Pinoa kirjojen selkämykset runomittaan, katso millaisen rimpsun netin hakukone tarjoaa, poimi katukuvan ohikiitävät varoitukset.
Ja revi ne.
Manu Lehtinen: Miehuuskoemiehuus (Kumiorava, 2018)
130x200mm, 88 s, mv
ISBN 9789527033159
Manu Lehtisen esikoisrunokokoelma Miehuuskoemiehuus on vahva monologi pienestä pojasta hajoilemassa aikamiehen kuoren alla. Runoteos on jaettu aihealueittain viiteen osioon, joissa kertoja tutkailee olemuksensa rippeitä niin miehuuden, rakkauden kuin yhteiskunnankin kurimuksessa.
Runojen kautta näyttäytyy ulkopuolisille vähäpuheinen ja hieman poissaoleva, mutta omissa mietteissään täysin läsnäoleva henkilö, joka rakastaa sanoja – mutta vain kirjoitettuina. Perhettään rakastava, mutta silti menneisyyden menetettyjen mahdollisuuksien perään haikaileva mies. Yhteiskunnassa lähes uinuva, mutta piinaavan tarkkanäköinen havainnoitsija.
Kolmisenkymmentä vuotta biisilyriikoita ja viitisentoista vuotta runoja kirjoittaneen Lehtisen sanat ovat painavaa luettavaa. Kirjoittaessaan nelikymppisen miehen mielen maisemista, hän tavoittaa lyhyillä ja tarkkaan sijoitelluilla lauseillaan jotain koruttoman olennaista elämästä ja rakkaudesta. Lohduttavaa on, että tummissa vesissä rämpimisen jälkeenkin toivo paremmasta huomisesta pitää kokijansa pinnalla.
Aforismimaisista lauseista monikin olisi nostettavissa parrasvaloihin, postikortteihin ja huoneiden seinille. Tai kaupallisuutta kapinoiville ihan vain omaan muistikirjaan muistiin raapustettaviksi.
Minusta olisi tullut
helvetin hyvä maalivahti
niin usein olen sinut torjunut.
– – –
Pienet valkoiset valheet
syövyttävät suuria mustia aukkoja.
– – –
Haluan olla
niin kuin sääkin
plussan puolella.
