Juhani Mattila: Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja, 2021)
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Jokainen uupunut on omanlaisensa, kuten on uupumuksesta parantuminenkin. Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila valottaa uudessa kirjassaan kuitenkin yleisimpiä syitä, jotka johtavat yksilöitä uupumukseen sekä keinoja, joilla löytää tiensä ulos sen syövereistä.
Uupuminen on Mattilan tutkimusten mukaan prosessi, jossa kognitiiviset kyvyt heikkenevät; muisti pätkii, aloitekyky ja uusiin asioihin ryhtyminen vaikeutuvat. Tilaa kuvaa myös käsite “brain fog”, aivosumu. Kun ihminen kadottaa uupumukselle itsensä, hänen on vaikea olla yhteydessä myös muihin – mikä osaltaan kiristää noidankehää yhä tiukemmalle.
Uupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta olisi tärkeintä huomata merkit ajoissa. Väsymys, unettomuus ja tyhjyyden tunne saattavat olla aluksi niin ohimeneviä, ettei niitä ota todesta. Periksiantamaton suomalainen saattaa myös sisun voimalla suoriutua (työ)tehtävistään jopa keskimääräistä paremmin, mutta se, mikä Mattilan mukaan uupuneelta uupuu on hänen sielullisuutensa. Ongelma, joka ei näy päällepäin, mutta jonka seurausta kaikki oireet kuitenkin ovat.
Uupumus näyttäisi vaanivan eritoten erityisherkkiä, jotka taas yrittävät osaltaan pärjätä tukahduttamalla ikävämpiä pettymyksen, katkeruuden ja häpeän tunteitaan. Mattila kehottaa kuitenkin tunteiden taka-alalle painamisen sijaan nimenomaan säilyttämään herkkyyden juuri tuntea ja tunnistaa niitä hankalampiakin tunteita. Ahdistuksen kokeminen on hänen mukaansa positiivinen merkki, sillä se todistaa, että ihminen on sielullisesti elossa.
Keskeisintä uupuneelle olisi löytää elämäänsä jälleen merkitystä; asioita, jotka kokisi tärkeäksi ja jotka synnyttäisivät uutta innostusta ja energiavirtaa, lataisivat akkuja. Henkilön olisi tärkeää kokea myös itsensä jälleen itsetuntoa kohottavan merkitykselliseksi. Mattila kehottaa valjastamaan avuksi muun muassa onnellisten aikojen muistelun, tietoisuustaidot, unelmoinnin ja kilpailunhalunkin, sillä ihmisen motivaatio syntyy tarpeesta onnistua.
Uupunut kaipaa toipuessaan myös läheisyyttä, sen tuomaa lohdutusta, tukea ja turvaa. Sillä jokainen meistä kaipaa tulla nähdyksi, huomatuksi ja arvostetuksi.
