Vuokko Hurme: “Värikkäät, Tiukun Salaisuus” (S&S, 2020)
“Värikkäät 2, Kirjava kartano” (S&S, 2021)
Kuvitus: Reetta Niemensivu
Vuokko Hurmeen Värikkäiden perheestä kertovan kirjasarjan aloittaa Tiukun Salaisuus, jossa tutustutaan kolmasluokkalaiseen Tiukuun, jolla on salaisia värivoimia. Tyttö osaa nimittäin hallita ja liikuttaa mielenvoimallaan punaisen värisiä asioita. Itse asiassa jokainen Tiukun perheenjäsen osaa. Tiukun lisäksi myös äiti taitaa punaisen sävyt, isä vihreän, ja isosisko Meri sinisen. Pikkuveli Tapio vielä vähän hakee omaa voimaväriään.
Värikkäät ovat tottuneet kummasteluun ja sen vuoksi muuttamaan useasti ja pitämään voimansa visusti piilossa. Ruskatielle muutettuaan Tiuku kuitenkin tutustuu talon lapsia johtavaan upean mystiseen Liiaan ja haluaa palavasti kuulua tämän ihailijajoukkoon. Vaikka Tiuku saakin selville syyn vanhempiensa varovaisuuteen, haluaa hän silti näyttäytyä uusille ystävilleen todellisena itsenään. Mutta mitä tapahtuu, jos itsestään paljastaa liikaa?
Lopulta ei sittenkään mitään niin pahaa kuin ylisuojelevat vanhemmat olivat kuvitelleet.
Perhesarjan toinen osa, Kirjava kartano, vie lukijan Värikkäiden salaiseen ja monenkirjavaan sukukokoukseen. Siinä missä ykkösosa kerrottiin Tiukun näkökulmasta, toista osaa värittää Meri.
Sinisen luotettava ja rauhallinen Meri on tottunut muun muassa pitämään huolta villistä pikkuveljestään, mutta tutustuttuaan kartanossa vakavailmeiseen ja mistään hätkähtämättömään Kaarnaan, Meri oppii ottamaan aikaa myös itselleen. Meri oppii, että hänessä myös muita ominaisuuksia kuin sinisen hillitty seesteys.
Kartanoviikon viimeisenä iltana Meri oppii myös sukunsa yhteen hiileen puhaltamisen vimmaisen voiman, kun kaiken kivan uhkaa peittää hillitön Harmaus.
Vuokko Hurmeen tarinat korostavat pystypäin omana itsenään olemista. Jokaisella meistä on piirteitä, joita muilla ei ole, ja hyvä niin. Toisinaan harmittavan tutuksi tullut kaiken ilon ja reiluuden tukahduttava harmaa ankeus on mahdollista päihittää myös todellisessa maailmassa Värikkäiden opeilla: keksimällä jotain älyttömän hauskaa, olemalla rohkeasti juuri omanlaisensa ja yksinkertaisesti välttämällä ankeuden ajattelua päivittäin.
Reetta Niemensivun kevyen lennokkaat ja hauskan ilmeikkäät kuvitukset tukevat kerrontaa oivallisesti.
