Vuokko Hurme: “Värikkäät 3” (S&S, 2022)
Kuvitus: Reetta Niemensivu
Vuokko Hurmeen Värikkäät-sarjan ensimmäinen osa esitteli Värikkäiden perheen punavoimaisen Tiukun, toinen osa sinisiä voimia taitavan Merin ja kolmas osa keskittyy perheen nuorimmaiseen, Tapioon, joka osaa mielensä voimin liikutella kaikkea vihreää – ja vihreän värin muodostavaa keltaista ja sinistä. Useamman värin hallitsevana Tapio saa osakseen perheen ihailua, mutta kun vieraaksi saapuu kullanhohtoinen Loisto, Tapio huomaa pienen vihreän kateuden pistoksen sisällään.
Loiston lisäksi Värikkäiden vieraaksi saapuvat myös Magenta-täti ja Tapion vaari Karri, jotka pakenevat suvun huvilalta edellisessä osassa tapahtuneen Harmauden hyökkäyksen vuoksi. Samaisen hyökkäyksen jälkimainingeissa myös Loiston isä on jäänyt Harmauden vangiksi, ja on sen vuoksi hoidettavana väriparantolassa. Kaiken lisäksi palettia sekoittaa siirtolapuutarhassa asuva mystisen ankea mustavalkoinen mies, Heimo Nokipää, jota Raatomieheksikin kutsutaan.
Värikkäät-sarja onnistuu käsittelemään lapsen tunnemaailmaa sekä konkreettisella että henkisellä tasolla. Tapio jännittää syksyllä alkavaa esikoulua, eikä tutustuminen uuteen Loisto-ystäväänkään tapahdu kädenkäänteessä. Kateus, pelko ja epävarmuus valtaavat Tapion mielen siinä missä lukijankin. Hurmeen sarja tuo Värikkäiden ja Harmauden kontrastilla myös masennuksen ja alakulon helpommin lapsen kanssa käsiteltäviksi.
Reetta Niemensivun kuvitus on tasaisen varmaa; letkeää viivaa ja kauniin vihreää väritystä. Niemensivu tavoittaa hahmojen mielentilat oivallisesti ja piirtää näkyviin niin ilon kuin surunkin.
