Tim Probert: Lightfall – Viimeinen liekki (WSOY, 2024)
Suomentanut Kati Valli
Nuori Beatrice auttelee adoptio-isoisäänsä, Alfirid Possuvelhoa, tämän rohdospuodin pyörittämisessä ja lähtee keräämään erästä eliksiiriä varten tarvittavia rohtoja. Leppoisasti alkava tarina saa mystisen käänteen, kun hieman unhoittelevainen Possuvelho-vaari katoaa tällä välin ja jättää jälkeensä vain hämmästystä herättävän kirjeen. Mikä on Rauhattoman nukkujan sinetti, jota vaarin on täytynyt omien sanojensa mukaan lähteä tarkistamaan?
Esi-isiään, jo sukupuuttoon kuolleiksi luultuja galduureja etsivä Cadwallader, eli Cad lyöttäytyy Beatricen matkaan ja yhdessä parivaljakko lähtee etsimään kadonnutta vaaria. Rennonletkeä ja lähes mitään pelkäämätön Cad toimii mainiona vastinparina koko ajan varuillaan olevalle Bealle, joka on aika ajoin hukkua huoliinsa.
Etsintäretkellään yhteisen sävelen löytävä kaksikko kohtaa esteitä, vihjeitä ja mitä mielenkiintoisimpia muita Irpan maailmassa asustavia hahmoja. Kadonneen isoisän lisäksi heille avautuu myös Irpan pimeämpi puoli.
Yhdysvaltalaisen Tim Probertin Lightfall-sarjakuvasaagan aloittava Viimeinen liekki on miellyttävää luettavaa. Kaunispiirtoinen kuvitus kuljettaa hyvinkirjoitettuja hahmoja ja moniulotteista tarinaa sujuvasti ruudusta toiseen. 248-sivuinen kirja ei vastaa vielä läheskään kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin ja Possuvelhokin jää edelleen teille tietymättömille, joten loppu jättää odottamaan jatkoa.
