Se on nyt viikko kaksostenpäivästä – tosin, se virallinen kaksostenpäivä unohtui kyllä arjen pyörteisiin meikäläisillä, mutta johan sitä juhlittiinkin HMP:n järjestämässä kaksostenpäivän tapahtumassa Huimalassa.
Paikka oli meille uusi ja mukana 2 vilkasta, mutta uutta jännittävää 3-vuotiasta. Heti sisääntullessa ja lippuja lunastaessa tuli hyvä olo, kun näki hinnaston ja lippujen oikeat hinnat. Ei voi muuta sanoa, kuin kiitos HMP ja tapahtuman tuoma alennus, että mekin raaskimme tänne tulla.
Mutta sitten ei muuta kuin ulkovaatteet pois ja menoksi. Äidin mielestä näissä tapahtumissa parasta on, että näissä aina vilisee tuttuja kasvoja joita moikata ja vaihtaa pari sanaa. Harvan nimeä sitä muistaa tai oikeastaan edes kuulee näiden tapahtumien puitteissa, mutta se keskinäinen ymmärrys on aika huikeata. Niissäkin tilanteissa kun jonotat autoille pitkän tovin ja sitten loppuu lapsella rohkeus kun vuoro koittaa, kun taas toinen monikko juoksee jo pitkin ratoja samanaikaisesti – tai kun huokailet ohikulkiessa, kuinka jalat on jo ihan hellänä siitä sadannesta kapuamisesta isoon liukumäkeen.
Meidän naperot haluavat katsoa kaikki leikkipaikat ensin vanhempien kanssa. Oliko muita, jotka selkä kyyryssä painoivat pitkin käytäviä ja ne verkot joita pitkin kavuta vain pisteli jalkapohjissa? Onneksi lopussa odotti tarpeeksi tilava liukumäki, johon ei äitikään juuttunut takapuolestaan ;-). Sitten kun lapset lähtivät käytävien uumeniin omaan tahtiin ja toisella iskikin viime hetken paniikki just ennen liukua alas, niin löytyy se toinen joka tuuppasee sen sieltä alas. Taisi se vähän ottaa myös kädestä kiinni viereiseltä radalta. Jotain oikeaa siinä ainakin tapahtui, kun sisko haki jokaiseen liukuun turvan siitä lähtien veljeltänsä. Onhan se kyllä liikuttavaa.
Mutta siinä vaiheessa, kun kaikkia muita leluja enemmän alkaa kiinnostamaan nuo keskinäiset painit keskellä käytäviä, niin tietää, että vielä ne on lahjottavissa lähtemään. Jos mentäisiin niin pitkälle, että se paini ennättäisi päättyä jonkun suuttumukseen / itkuun, niin se jatkuisi vielä haalarien pukemiseen asti, joten näissä tilanteissa pitää olla mukana sekunnilleen.
Eikä siinä vielä kaikki, kun lähdettiin pois, niin äitihän huomasi Luhdan outletissa ison prosentin alet ja matkamuistoiksi tästä päivästä tarttui tytölle takkia ja äidille kenkiä. Pojat kilpaa huokailivat käytävällä, mutta saivat tikkarinsa autossa. Joten kaikin puolin, onnistunut päivä! Ensi vuonna uudestaan, missä ikinä sitten riehutaankaan! Kiitos!
