Veera Milja: “Supersalanen tyttöpäiväkirja” (Tammi, 2022)
Veera Miljan 80-sivuinen runokirja, Supersalanen tyttöpäiväkirja, on ilmava ja kevyt fyysiseltä painoltaan, mutta sisällöltään täyttä kultaa.
Milja kirjaa pienellä alkukirjaimella alkaviin lyhyisiin lauseisiinsa kimurantit kaverisuhteet ja ahdistavat kotiolot, kaksoistornien romahduksen ja Irakin sodan, kuvitteelliset hevoset ja mansikkajäätelön kääreisiin verhotut avunpyynnöt. Lauseet muuttavat toisinaan hienoisesti merkitystään sitä mukaa, kun rivi vaihtuu. Sivuille näennäisen heppoisasti asettuvien sanojen painava merkitys iskostuukin mieleen vasta viimeisen pisteen jälkeen.
Lavarunoilijanakin sanaillut Veera Milja käyttää runoissaan helposti luettavaa puhekieltä, ja sivuilta kuuluvan nuoren esiteinin äänen voi kuulla lukiessakin mielessään.
“ja sinä päivänä joka on vielä aika kaukana sinä päivänä
joka vääjäämättä luisuu meiän luo
se päivä lähettää jo savumerkkejään
jotka näkisin jos en ois jo tarpeeks vanha leikkimään
etten nää mitä nään, etten nää mitä nään
sinä päivänä kun en enää oo tää sama kenenkäs
sinä päivänä mun pitää päättää kuka oon, ite
sinä päivänä nostelen kaikki nää mun salaisuudet yks kerrallaan
repusta aikuisten kahvipöytään ku pienet terävät kivet jotka kerran
kellarista keräsin ja joku
en tiiä viel kuka se on mut joku
se joku ottaa ne kämmenelleen yks kerrallaan ja ihailee pitkään
niitten kauneutta
ai tämmöset simpukat. ”
