Kahdentoista vuoden ajan (2007-2019) kulkenut sitcom kertoo neljästä nörttiystävyksestä, joiden sosiaalinen kanssakäyminen muiden kuin toistensa kanssa on hieman kyseenalaista.
Big Bang Theory / Rillit Huurussa
Vastaavat tuottajat: mm. Chuck Lorre, Bill Prady
Ohjaus: mm. Peter Chakos
Kalifornian Teknillisessä Korkeakoulussa, Caltechissa, fysiikan parissa työskentelevät Leonard Hofstadter (Johnny Kalecki) ja Sheldon Cooper (Jim Parsons) ovat kämppiksiä, joiden elämää rikastuttavat niin Star Wars– kuin Star Trek -fanitus, roolipelit ja sarjakuvakauppakäynnit diplomi-insinööri Howard Wolowitzin (Simon Helberg) ja astrofyysikko Raj Koothrappalin (Kunal Nayyar) kanssa.
Kaveriporukalla on selkeät roolit: Leonard on kilttiäkin kiltimpi, Howard naistenkaatopuheistaan huolimatta huomattavasti kokenemattomampi, kaunopuheinen Raj taas ei alkuun kykene puhumaan naisten läsnäollessa lainkaan ääneen ja Sheldon on omassa neroudessaan hurmaavan töksäyttelevä ja välinpitämätön toisten tunteista.
Kun Leonardin ja Sheldonin kerrostaloon, käytävän vastapuolelle, muuttaa kaunis tarjoilija/näyttelijä Penny (Kaley Cuoco), on Leonardin elämäntehtävänä saada hänet tyttöystäväkseen.
Sarjan viehätys syntyy kahden täysin erilaisen kulttuurin törmäämisestä. Siinä missä Penny on paistatellut (lyhytkestoisella) koulu-urallaan suosittujen porukoissa, Leonard kumppaneineen on saanut osansa vessanpönttöuitoista. Vastakkainasettelu tarjoaa myös katsojalle helpon mahdollisuuden tutustua hahmojen erilaisiin maailmoihin, kuului itse sitten kumpaan kastiin hyvänsä.
Nokkelasti kirjoitettu dialogi heittää viittauksia elokuviin, sarjakuviin ja keräilykulttuuriin, mutta käsikirjoituksesta tekee mainion erityisesti se, että mukaan otetaan avosylin kyseisistä asioista tietämättömätkin. Rakkauden kaipuu, itsetunnon hapuilu sekä suuret elämänvalinnat koskettavat itse kutakin.
Sarjan päähahmot ovat eittämättä oivallisesti rakennettuja, mutta äärimmäisen hyvin kirjoitettuja ovat myös sivullisemmat hahmot. Yksinäinen ja masentunut sarjakuvapuodinpitäjä Stuart Bloom (Kevin Sussman), ilkeän kilpailuhenkinen kanssafyysikko Barry Kripke (John Ross Bowie) sekä Leonardin kylmänpuoleinen Beverly-äiti (Christine Jane Baranski) että Sheldonin täysin päinvastainen, uskonnollinen Mary-äiti (Laurie Metcalf) ovat kertakaikkiaan valloittavia ja jokainen heistä tukee osaltaan mielenkiintoista tarinankuljetusta.
Tarinan edetessä seurataan toki myös muiden poikien edesottamuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kipakka tarjoilija/mikrobiologi Bernadette (Melissa Rauch) löytää tiensä Howardin kainaloon, kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten neurotieteilijä Amy Farrah Fowler (Mayim Bialik) valloittaa Sheldonin sydämen ja Raj pääsee tutustumaan useammankin lyhytaikaisen tyttöystävyyden kanssa.
Vaikka hahmot kokevat suuriakin elämänmuutoksia, silti jokaisen perusluonne (ja vaatetus) pysyy ilahduttavan samanlaisina, mikä lienee jälleen yksi sarjan suosion salaisuuksista. Hahmoista tulee katsojille niin tuttuja, että he tuntuvat kuin omilta kavereilta, joiden kanssa on enemmän kuin mukava viettää aikaa.
Myönnän itsekin, että katsottuamme kahdennentoista kauden viimeisen jakson, emme olleet kyynelsilmin vielä valmiita eroamaan tyypeistä, joten meidän oli pakko aloittaa sarja välittömästi alusta uudelleen.
Onneksi on dvd:t! Varsinkin näinä epävarmoina aikoina on hyvä olla jotain pysyvää.
