Avainsana: lastenkirja

Aamupalaporukan tutkimukset

10.8.202310.8.2023 amuhonen

Aamupalaporukan tutkimukset – Peto aidan takana (Hertta kustannus, 2023)
Kirjoittanut: Marcus Rashford ja Alex Falase-Koya
Kuvittanut: Marta Kissi
Suomentanut: Mika Kivimäki

Jalkapalloa rakastava, mutta maagisen kosketuksensa kadottanut 12-vuotias Marcus on vahingossa potkaissut jalkapallonsa koulun aidan toiselle puolelle. Ja mikä aidan tuonne puolen joutuu, ei ikinä enää palaa takaisin. Pallon olisi kuitenkin löydyttävä pikimmiten, sillä ainoa, joka voi auttaa pallokosketuksen kanssa on Marcuksen serkkutyttö, Lola, ja tämä palaa Amerikasta jo muutaman päivän päästä.

Onnekseen Marcus tutustuu koulun salaperäiseen Aamupalaporukkaan: Staceyyn, Liseen ja Asimiin, jotka myös ovat kadottaneet jotain itselleen tärkeää aidan taakse. Kun ensimmäinen tutkimusmatka aidan väärälle puolelle paljastaa hylätyn hypermarketin pimeän puolen, Aamupalaetsivät joutuvat punomaan tarkemman suunnitelman Tärkeiden Asioidensa takaisin saamiseksi.

Kenties jalkapalloviheriöiltä paremmin tunnetun Marcus Rashfordin lastenkirjasarjan avausosa on mukavan vauhdikas, hitusen jännittävä ja ystävyyttä korostava. Helppolukuinen, ilmavasti taitettu ja mukavan kepeästi kuvitettu kirja on oivallista luettavaa alakouluikäisille.

Esikuvallisen asemansa upeasti omaksunut Rashford puhuu sekä oman toimintansa että kirjakerhonsa puitteissa lasten luku- ja kirjoitustaidon puolesta, ja häneltä on aiemmin julkaistu kannustavia lasten tietokirjoja. Manchester Unitedin riveissä pelaavalle Rashfordille on myönnetty myös Brittiläisen imperiumin ritarikunnan MBE-arvonimi ansioistaan haavoittuvassa asemassa olevien lasten ilmaisen kouluruokailun puolesta.

Huippuhyvä päivä

27.7.202327.7.2023 amuhonen

Huippuhyvä päivä (Hertta kustannus, 2023)
Kirjoittanut: Kotryna Zylé
Kuvittanut: Inga Dagilé
Suomentanut: Urté Liepuoniuté

Hertta kustannuksen uusin lastenkirja, Huippuhyvä päivä, on riemastuttavan kekseliäs. Jo kirjan poikkeuksellinen lukusuunta (ei vasemmalta oikealle, vaan ylhäältä alas) on ihastuttava ja istuu mainiosti kerrostaloon sijoittuvaan tarinaan.

Lasten lukutaitoa edistävän projektin puitteissa alunperin vuonna 2020 syntynyt tarina kertoo kahdesta ystävyksestä, Elsasta ja Tiituksesta. 12-kerroksisen kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa asuva Elsa kasvattaa tomaatteja, neljännessä kerroksessa asuva Tiitus taas on rakettien rakentaja.

Elsan mielestä parhaita päiviä ovat ne, joita ei ole suunnitellut etukäteen, sillä milloinkaan ei voi tietää, koska onni potkaisee. Aina ei välttämättä kuitenkaan ole hyvä päivä, väliin mahtuu myös huonohkoja. Tuollaisia päiviä varten Elsa on kehittänyt HPPS:n, Huonon päivän pelastussuunnitelman.

Elsan nerokas idea on säilöä tulitikkurasioihin hyvien päivien muistoja, joihin voi palata huonohkon päivän sattuessa. Viisas tyttö on saanut myös ystävänsä Tiituksen tallettamaan hyvyyttä ja hymyjä tyhjiin rasioihin. Tikkuaskeihin mahtuukin monenmoisia päiviä: hyviä, huippuhyviä, hölmöjä, hassuja, hauskoja, hirveän hauskoja tai muuten vain kivankokoisia. Ja mikä parasta: hyviä muistoja voi tehdä ja kerätä myös ystävän kanssa yhdessä.

Liettualaistekijöiden kirja on kerrassaan valloittava niin tarinan kuin kuvituksensakin puolesta. Sekatekniikalla toteutetut kuvitukset innostavat tutkimaan sekä kirjaa että omaa ympäristöä – ja päiväänsä – tarkemmin. Millainen sinun hyvä päiväsi on – ja mahtuisiko se tulitikkurasiaan?

Matka yli aikojen

8.5.202325.5.2023 amuhonen

Marketta Pyysalo: Matka yli aikojen (Lasten keskus, 2023)
Kuvitus: Teemu Juhani

Marketta Pyysalon Matka yli aikojen on huomattavan paljon ajatuksia herättävä kirja, joka kertoo kellosepän pojasta, Toivosta, ja tämän eriskummallisesta junamatkasta.

Toivo tahtoo olla isälleen mieliksi ja koittaakin pitää kynsin hampain isänsä läsnä, mutta tämän tästä surumielinen isä katoaa kellokoneiston pikku osasia näpertäessään omaan ajatusmaailmaansa. Toivo sen sijaan päättää matkata mummulaan, jossa ei milloinkaan tarvitse miettiä asioita, joista tulee maha kipeäksi (jollaisia ovat esimerkiksi äitiin liittyvät ajatukset). Äidinkaipuinen ja isänsä huomiota hakeva Toivo on pakahduttavan sympaattinen.

Kummallinen juna vain sattumalta viekin Toivon määränpään sijaan vääränpäähän, vieläpä aikamoisen kiertoreitin kautta. Matkallaan Toivo nimittäin vierailee muun muassa vuoden 1989 Berliinissä, 1895 vuoden Pariisissa ja vuoden 1830 Lontoossa. Turneensa aikana Toivo tutustuu John Lennoniin, Vincent van Goghiin, Lumieren veljeksiin, Brontën sisaruksiin ja Jules Verneen, vain muutamia mainitakseni.

Pyysalon niin pientä kuin isoakin lukijaansa vähättelemätön teksti herättelee pohtimaan syvällisiäkin asioita mielenkiintoisen erilaisista näkövinkkeleistä. Dialogissa vilahtelevat ajatus- ja sanaleikit ovat kerrassaan riemastuttavia ja tarinan kautta historian osaset tulevat hauskalla tavalla tutuiksi. Teemu Juhanin omintakeinen kuvitus sopii tarinaan oivallisesti. Jospa jatkoa olisi vielä luvassa?

Aikamatkailua harrastetaan myös toisessa kevään uutuuskirjassa.

Riikka-Maria Rosenberg: Saara ja naakka (Tammi, 2023)
Kuvitus: Kati Vuorento

Riikka-Maria Rosenbergin kirjoittamassa tarinassa Saara-tyttö pääsee lemmikkinaakkansa, Petersonin, pesän kautta aikamatkalle vuoteen 1779. Menneisyydessä parivaljakko kohtaa Saaran ikäisen aatelisperheen pojan, Alexanderin. Kieli- ja tapakulttuurimuurista huolimatta kolmikko ystävystyy ja päätyy selvittämään kadonneiden lampaiden mysteeriä.

Värikkäät 3

16.3.202216.3.2022 amuhonen

Vuokko Hurme: “Värikkäät 3” (S&S, 2022)
Kuvitus: Reetta Niemensivu

Vuokko Hurmeen Värikkäät-sarjan ensimmäinen osa esitteli Värikkäiden perheen punavoimaisen Tiukun, toinen osa sinisiä voimia taitavan Merin ja kolmas osa keskittyy perheen nuorimmaiseen, Tapioon, joka osaa mielensä voimin liikutella kaikkea vihreää – ja vihreän värin muodostavaa keltaista ja sinistä. Useamman värin hallitsevana Tapio saa osakseen perheen ihailua, mutta kun vieraaksi saapuu kullanhohtoinen Loisto, Tapio huomaa pienen vihreän kateuden pistoksen sisällään.

Loiston lisäksi Värikkäiden vieraaksi saapuvat myös Magenta-täti ja Tapion vaari Karri, jotka pakenevat suvun huvilalta edellisessä osassa tapahtuneen Harmauden hyökkäyksen vuoksi. Samaisen hyökkäyksen jälkimainingeissa myös Loiston isä on jäänyt Harmauden vangiksi, ja on sen vuoksi hoidettavana väriparantolassa. Kaiken lisäksi palettia sekoittaa siirtolapuutarhassa asuva mystisen ankea mustavalkoinen mies, Heimo Nokipää, jota Raatomieheksikin kutsutaan.

Värikkäät-sarja onnistuu käsittelemään lapsen tunnemaailmaa sekä konkreettisella että henkisellä tasolla. Tapio jännittää syksyllä alkavaa esikoulua, eikä tutustuminen uuteen Loisto-ystäväänkään tapahdu kädenkäänteessä. Kateus, pelko ja epävarmuus valtaavat Tapion mielen siinä missä lukijankin. Hurmeen sarja tuo Värikkäiden ja Harmauden kontrastilla myös masennuksen ja alakulon helpommin lapsen kanssa käsiteltäviksi.

Reetta Niemensivun kuvitus on tasaisen varmaa; letkeää viivaa ja kauniin vihreää väritystä. Niemensivu tavoittaa hahmojen mielentilat oivallisesti ja piirtää näkyviin niin ilon kuin surunkin.

Yksisarvinen

14.3.202214.3.2022 amuhonen

Ilja Karsikas: “Yksisarvinen” (S&S, 2022)

Ilja Karsikkaan Yksisarvinen kertoo pienestä Moasta ja tämän perheestä sekä erityisesti isästä, joka aina viikonlopun tullen katoaa barbaariystäviensä kanssa jahtaamaan imelältä tuoksuvaa yksisarvista.

Vaikka isä muina päivinä laittaa maailman parasta pastakastiketta, hölmöilee hassusti ja lukee iltasatuja, jahdista palattuaan hän näyttää hurjalta hoippuessaan kotiin rikkinäisine housunpolvineen, punaisine paidankauluksineen ja silmäkulmineen. Miksi isä haluaa saada yksisarvisen kiinni, vaikka äitikin raivostuu siitä?

Vauhdikkaan värikkäät kuvitukset valtaavat kirjan aukeamat ja moniulotteinen teksti mielen. Lukijan iästä riippuen teksti saanee erilaisia merkityksiä, erilaisin painotuksin. Perheille, joissa alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia, kirja tarjoaa hienovaraisen tavan käsitellä asiaa, ja havahduttaa jokaisen aikuisen pohtimaan oman käyttäytymisensä näyttäytymistä lapsen silmin.

Yksisarvinen on valtavan upea ja tärkeä kirja. Se tuo saarnaamatta esiin sekä Moan että isän näkökulman; pienen lapsen pelon ja hämmennyksen sekä isän pakottavan vapauden (?) kaipuun. Tarinan isä myös yrittää parhaansa mukaan jättää viikonloppuiset jahtinsa väliin ja etsiä symbolista yksisarvista muualta, Moan opastamana. Avoin loppu on toivoa herättävä.

Benji Daviesin Toivo-kirjat ovat äärettömän kauniita lastenkirjoja, joihin uppoaa myös aikuinen

14.3.201918.3.2019 amuhonen

Toivo ja valas (Karisto, 2015)
Toivo ja talviyö (Karisto, 2017)
Toivo ja mummon lintu (Karisto, 2019)

Jokainen Benji Daviesin Toivo-kirja alkaa samalla lauseella: “Toivo asuu meren rannalla isänsä ja kuuden kissan kanssa”. Toistolause on valloittava keino sekä yhdistää parin vuoden välein ilmestyneet teokset että luoda tuttua turvallisuuden tunnetta lukijalle. Jokainen aloitusaukeama sijoittuu myös kuvansa puolesta samalle, tutulle kotirannalle.

Ensimmäisessä, Toivo ja valas -kirjassa käy ilmi, että pieni Toivo-poika asuu tosiaan meren rannalla isänsä ja kuuden kissan kanssa. Äitiä ei kirjoissa näy, eikä hänestä myöskään puhuta. Isä on kalastaja ja siten päivät pitkät merellä. Toivolla on aikaa seikkailla itsekseen ja eräänä päivänä hän löytääkin rannalle ajautuneen valaanpoikasen. Poika kuljettaa uuden ystävän kotiinsa ja toivoo, ettei isä löydä tätä – mutta tokihan ammeessa polskiva merenelävä paljastuu. Yhdessä isä ja poika palauttavat pienen valaan mereen, jonne se kuuluu, kyllä Toivokin sen tietää.

Toisessa, Toivo ja talviyö -teoksessa Toivo tapaa valasystävänsä uudelleen ja juuri oikeaan aikaan. Kolmannessa, Toivo ja mummon lintu -kirjassa tutustutaan Toivon mummoon, joka asuu pienellä luodolla yksinään.

Toivo-kirjojen ehdoton valtti on niiden kiirettömyys. Hymyilyttävän kauniit kuvitukset täyttävät aukeamat, joilla on vain muutama lause kerrallaan. Lauseiden vähäisyys ja kuvien suuruus antaa lukijalle aikaa paneutua tunnelmaan ja päästä mukaan seikkailuun. Rauhallisuutensa lisäksi tarinoissa nimittäin on myös suuria seikkailuja, myrskyöitä ja pelastuspartioita. Kertomuksissa käsitellään myös yksinäisyyttä; niin Toivon, isän kuin mummonkin.

Toivo -kirjat ovat koskettavan kauniita niin tarinoiltaan, kuvitukseltaan kuin tunnelmaltaankin.

http://www.benjidavies.com/blog/