Tämän kertaisessa kyselyssä huhti-toukokuussa 2016 perehdyimme ulkopuolisten näkemyksiin monikoista. Kyselyyn osallistui 38 henkilöä, kiitos kovasti osallistumisestanne!
Ensimmäisenä pohdittiin, että kokeeko jäsenemme, että heidän tulee korjata ulkopuolisten näkemyksiä monikkoudesta. Vastauksena tähän voidaan todeta kyselyn perusteella, että kyllä kokee, 97 prosenttisesti.
Kun näin tämän kysymyksen, niin minulle tuli heti mieleen, jopa legendaariseksikin tituleerattu lause “siinä se menee kaksi, missä yksikin” – enkä oletettavastikaan ollut ainoa, joka on tämän lausahduksen kokenut. Suurin osa korjauksista kuitenkin liittyy identtisyyteen, sekä korjauksia olettamuksiin, joissa esitetään kaksosten toimivan ja käyttäytyvän samalla tavalla.
Kysyimme myös, että miten ulkopuoliset suhtautuvat monikoihin kotimaassa ja ulkomailla. Näihin vastaukset olivat hyvin positiviisia, eli esimerkiksi kotimaassa koettiin monikoiden herättävän paljon ihailua, hymyjä & iloa. Myös ihmiset lähestyvät helposti juttelemaan ja kertomaan omista monikkokokemuksistaan – oli heillä sitten itsellään kaksossisarrus tai he ovat vähintäänkin joskus tunteneet jotkut kaksoset. Toki mukaan mahtuu myös voivottelua ja “tuplavahinko” tyyppisiä tökeröitä kommentteja, mutta kyselyn perusteella hyvät kommentit ovat kuitenkin voiton vieneet näistä ikävistä kommentoijista.
Ulkomailla suhtautuminen monikoihin on kyselyn perusteella ollut yhtä positiivista tai yhtä neutraalia. Osittain jopa positiivisempaa ja varsinkaan negatiivista kommentointia ei mainita ulkomaan kokemuksissa ollenkaan. Pari kertaa mainittiin Aasialaisten kova kiinnostus monikoita kohtaan, jolloin monikkolapset saavat vaikka tahtomattaankin olla salamavalojen räiskeessä.
Kyselyssä kysyimme myös, että kuinka hyvin eri ulkopuoliset tahot erottavat monikot toisistaan ja toki samaa sukupuolta tai identtisillä kaksosilla tässä oli jakaumaa huomattavasti enemmän, kun taas eri sukupuolta olevat monikot ovat helpommin tunnistettavissa. Kyselystä ilmeni, että identtisiä monikoita huonoiten erottaa itseasiassa neuvolan henkilökunta. Hyvänä kakkosena tässä tulee naapurit. Samat tahot erottivat samaa sukupuolta olevat monikot myös heikoiten, mutta pienemmällä prosentilla kuin identtiset. Neuvolassa on myös sotkettu eri sukupuolta olevat monikot.
Kommenteissa kerrottiin paljon värikoodauksesta ja oli hauska lukea, että jo pelkän “kaksoset” sanan lausuminen sai ulkopuoliset pitämään lapsia ihan samannäköisinäkin. Niputtamista tapahtuu useissa eri yhteyksissä, kyselyn perusteella kuitenkin ehdottomasti eniten päiväkodeissa. Neuvolat koettiin myös tahoksi, jossa lapsia niputetaan ja sekoitetaan, että kummasta ollaan nyt puhumassa.
Halusimme tarkistella myös jäsentemme omaa suhtautumista ulkopuolisena monikoihin. Hauskinta olikin huomata, että näin me itsekin koemme hankaluuksia tunnistamisessa, kun kyseessä ei ole omat lapsemme:
“On monilla naapureilla ja muutamalla ystävällä. En taida osata katsoa monikkoutta ulkopuolisena. En erota yksiä naapurintyttöjä toisistaan, vaikka vanhempien mielestä ovat täysin eri näköisiä :D.”
Monikkous myös yhdistää ja näin ollen ulkopuolisena koettiin, että monikkouden pohjalta lähtee helpommin juttelemaan ja jakamaan kokemuksia muiden monikkoperheiden kanssa.
Kyselyyn vastanneet saivat jättää myös avoimia kommentteja asioista, joita ei pystynyt kyselyn kautta tuomaan esille, joista tässä muutamat poiminnat:
Erikokoiset kaksoset aiheuttavat hämmennystä, voiko kaksoset olla “kaksoset” jos toinen on 5 cm pidempi…
Ei kysytä lapsilta suoraan ‘mikä nimesi on?’ vaan kysytään ‘kumpi olet?’ näin tuskin tehdään sisaruksille… Ihmiset on ajattelemattomia, eivät tietenkään tarkoita olla töykeitä tms. Minulta kysyttiin kum tytöt olivat pieniä usein että ovatko koeputkilapsia. Aika rohkeaa. Itsrlleni tämä ei ollut kipeä aihe, sillä meille kaksoset tulibat iloisena yllätyksenä ja yksi tapaamani kaksosäiti opettikin että sanot vain että ovat “luomukaksoset”. Ja näin jatkossa teinkin 🙂 Mutta jollekin asia voi olla yksityisempi ja kipeäkin, eli kyllä sais jotain rajaa kysymyksilläkin olla.
Ulkopuoliset kokevat vielä itseänikin paljon enemmän niin, että kaksosten pitää saada samat asiat. Itse toivoisin että kummit / tädit ym. voisivat osallistua näihin erillisiksikasvamisen talkoisiin, mutta aina meille tulee samanlaisia lelupareja ja vaatekertoja. Toki niistä sikiää paljon vähemmän riitaa ja kinastelua kuin eriparitavaroista, että en sitten lopulta tiedä mikä on hyvä ja mikä vähemmän hyvä.
Loppuun vielä kommentti, johon on oikeastaan hyvä päättää juttu kuin juttu – kyllä monikkous on vain yhtä rikkautta!
Olen itse identtinen kaksonen ja minulla on epäidenttiset eri sukupuolta olevat kaksoset. Olen ehkä vähän huono vastaamaan tähän, mutta koen monikkouden rikkautena ja itse kaksosena olen kiinnostunut kuulemaan muiden kaksoset kokemuksista ja siitä miten he kokevat kaksosuuden. Itse tosiaan koen sen rikkautena.
