Sarjakuvat ovat oivallisia lukuinnon kasvattajia ja ylläpitäjiä. Maltillisen tekstimäärän ja kerrontaa tukevien kuvien avulla lukeminen helpottuu. Alla esittelyt kahdesta melko erilaisestakin sarjakuvateoksesta.
Lemire & Bregnhøi: “Mira – perheitä, rakkautta, kesää” (Otava, 2024)
98 s. , nelivärikuvitus
Äitinsä kanssa kaksin asunut Mira muuttaa sarjakuvasarjan neljännessä osassa, Perheitä, rakkautta, kesää, äidin ja äidin miesystävän, Joakimin, kanssa asuntolaivaan. Samaan aikaan Mira saa tilaisuuden tutustua biologiseen isäänsä, jota ei ole milloinkaan ennen tavannut. Melkoisia muutoksia sekä kaksitoistavuotiaalle Miralle, tämän äidille että isän perheelle.
Miran elämässä olisi aineksia mahdollisesti synkempäänkin kerrontaan. Miksi pitää muuttaa asuntolaivaan, kun haluaisi vain asua kuin “normaalit” ihmiset (eikä edes osaa uida)? Miten sopeutua isän elämään, kun tällä on jo perhe, johon kuuluu vaimo ja lapsi? Mitä tehdä, kun vanhat ja uudet kaverit eivät oikein tule keskenään toimeen?
Mutta ei, tanskalaiskaksikko Sabine Lemire ja Rasmus Bregnhøi kuljettavat Miran (ja lukijan) hirmuisen mukavasti ohi kaikkien karikoiden – ja ai että se on virkistävää! Ikävällä mässäilyn sijaan kaikki sarjan hahmot ovat todella mukavia ja lämpimiä, ja osaavat tukea sekä sanoin että teoin Miraa tämän kohdatessa kaikkea uutta ja jännittävää.
Tarina ei kuitenkaan ole mitenkään hampaaton, Miran elämässä on esteitä ja epävarmuuksia. Mutta niistä päästään yli päiväkirjaan purkautumalla ja äidin, Joakimin, isän, isoäidin ja ystävien kanssa keskustelemalla. (Ja uimaankin opitaan!)
Bregnhøin suloisen mutkaton ja lempeän pehmeä kuvitus tukee Lemiren viattoman välitöntä kerrontaa. Ihanan sarjakuvan parissa viihtyy monen ikäinen.
Malin Falch: “Pohjantuli 6 – Porttipuu osa 2”
144 s, nelivärikuvitus
Norjalaisen Malin Falchin alunperin nettisarjakuvana alkanut fantasiasaaga, Pohjantuli, on ennättänyt jo kuudenteen painettuun opukseensa. Reilusti päälle 100-sivuisten albumien kautta lukija on päässyt Sonjan matkassa tutustumaan Peikkolaakson rinnakkaismaailman asukkaisiin. Tutuiksi ovat tulleet niin puhuva karhu Otso, vuorikansan Lotta kuin peikkopoika Espen – puhumattakaan ilkeistä viikingeistä ja näiden orjapojasta kuin näkijä Variksesta.
Kuvitukseltaan huikaisevan hieno ja juoneltaan monialaisesti haarautuva tarinateos on tarjonnut tummaa tunnelmaa, jännittäviä käänteitä ja koskettavia hahmoja. Kukin kirja on myös jättänyt ilmaan kysymyksiä, joihin saadaan vastauksia aina seuraavassa osassa. Niin tälläkin kertaa.
Vaikka Pohjantuli 6 on tekijän loppusanojen mukaan Sonjan ensimmäisen seikkailun päätös, jättää se edelleen vastaamatta lukuisiin kysymyksiin. Jatkoa on tiemmä luvassa, mutta päätöslauseiden mukaan ei ilmeisesti kovinkaan pian. Siihen asti luettavaa riittää toki näissäkin.
